Tuntuu, että nykyään ihmisen arvo mitataan veroeuroissa, mutta asia ei ole noin yksioikoinen.
Joku saattoi lukea aikanaan kadonneesta Leevi Keikosta, joka löytyi kuolleena järvestä.
Leevi sairasti skitsofreniaa, joka ei ollut hänen hallinnassa ja jätti jälkeensä surevan perheen. Kerran Leevi varasti auton, onneksi, sillä muuten hän olisi paleltunut metsään. Tämä on vain yksi kommervenkki hänen osaltaan.
Itsekään en juuri nyt ole työelämässä, mutta yritän parhaani mukaan hankkia lisätaitoja sinne päästäkseni, jos Luoja suo.
En koe olevani kuitenkaan hyödytön tai arvoton. On muitakin tapoja olla hyödyllinen kun käydä töissä.
Nykyajan ane on veroeurot, joka kilahtaa valtionkirstuun. Sillä saa paikan, vaikka minne ja voi katsoa publikaania nokanvartta pitkin.
Itse olen pelkkä Barabbas, joka on päästetty vapaaksi, kun hyödylliset paiskivat töissä yötä päivää. Minä olen saanut leipäni armosta ilman omia ansioita, toisin on kunnollisten veronmaksajien laita. He ovat ansainneet joka sentin.
Voisimmeko laajentaa ihmisyyden käsitettä ja käsitystä hyödyllisistä ja hyödyttömistä ihmisistä. Olenko kuitenkin viinakauppiasta tai pirtutrokaria hyödyllisempi? Se käy ilmi kun kirjat avataan.
Se näkee kuka elää?
Olkoon tämä pieni muistutus hyödyttömien kansalaisten hyödyllisyydestä ainakin niille, jotka osaavat ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.