Opiskelu kannattaa aina sanoo vanha viisaus. Ja toisaalta ihmisen sanotaan olevan valmis, kun hän kuolee.
Työmarkkinat muuttuvat aina vaan vaativammaksi, mutta ohraisesti käy heille, jotka eivät jaksa kouluttautua tai ponnistella.
En tiedä ketä tästä pitää syyttää, yksilön laiskuutta vai kotikasvatusta.
Omalla kohdalla näen tulevaisuuden ja mahdollisuudet positiivisena ja odotan sormet syyhyten, mitä kaikkea elämässäni voinkaan vielä tehdä.
Olen ehkä ylioptimisti, kun ajattelen, että yksi ja toinen asia on vielä saavutettavissa.
Oletko miettinyt kuinka voisit parantaa asemaasi työmarkkinoilla? Kotisohvalla loikoilu tuskin tähän auttaa.
Samalla voimme miettiä, miten kaikkeen istuu aikuiskoulutustuen leikkaaminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.