Olen sangen huolestunut suomalaisten eriarvoistumisesta. Kaikista köyhimmät ja huono-osaisimmat huolettavat eniten.
Lähimmäisen rakkautta ei tässä voi unohtaa, mutta tarvitaan myös yhteiskunnan turvaverkkoja.
Vaikka Suomessa onkin monia mahdollisuuksia, ne jäävät usein heikko-osaisilta käyttämättä.
Minullakin on erinäisiä haaveita esim. kirjan kirjoittamisesta podcasteista jne. (puolimaraton).
Itse tykkään, että on tavoitteita, on toimintaa. Tuntuu vain siltä ettei osalla ihmisistä ole keinoja edes yrittää köyhyydestä pois.
Mitään helppoa rahaa rehellisin konstein ei yhteiskunta tällä hetkellä tarjoa. Keskuudessamme on oikeasti niitä, jotka eivät oikeisiin töihin kykene.
Yhteiskuntamme on hyvin asennoitunut siihen, että jokaisen tulee olla päivätyössä. Ei päivätyön ulkopuolellakaan ihminen ole hyödytön, mutta tätä ei yhteiskuntamme tällä hetkellä tunnista.
Olinko minä hyödytön sukulaisperheelle?
Kuulemmeko ääniä yhteiskunnan laidoilta vai tanssimmeko rikkaiden ja menestyneiden pillin mukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.